Minimuutin matkassa
On the journey with minimute

Tervetuloa Minimuutin matkaan!

The site is also available in English.

Sivusto sisältää vinkkejä vilkkaiden koirien energian kuluttamiseksi. Kaikki sivustolta löytyvät ideat on testattu eläinkokein ;) ja testaajana on toiminut oma vilkas koirani Miki.

Aktivointi –kategoriasta löytyy paljon haistelu- ja älytehtäviä sekä erilaisia itsetehtyjä pelejä kuvallisilla ohjeilla.

Aktivointilelut –kategoriasta löydät vinkkejä eri aktivointilelujen käyttöön.

Temput –kategoriassa on listattuna Mikin osaamat sekä opetteluvaiheessa olevat temput, jotta sinä saisit ideoita omalle koirallesi opetettavista tempuista.

Blogista löytyy ajankohtaisia kirjoituksia sekä muita asioita, jotka haluan jakaa kanssanne.

Info –linkin takaa löydät listan viimeksi lisätyistä posteista, yhteistyökumppaneiden linkit sekä yhteystiedot.

Info -sivulta löydät myös lahjoitusvaihtoehdot mikäli koet sivustoni hyödylliseksi ja haluat tukea toimintaani. Voit tehdä lahjoituksen Paypalin kautta, Bitcoineina tai käyttää Info -sivulta löytyvää linkkiä kun seuraavan kerran asioit Zooplus.fi -verkkokaupassa.

Sivustolla on myös Valokuvaus -osio, jossa voit katsella luontokuvia, Mikin kuvia sekä muita kuvia. Voit ostaa täyden resoluution valokuvia ilman vesileimaa 500px.com -sivustolta.

Mikistä ja vähän myös kirjoittajasta

Miki (inuiittikieltä, tarkoittaa pientä) on elokuussa 2012 syntynyt alaskanmalamuutin ja suomenlapinkoiran sekoitus; minimuutti. Luonteeltaan ja käytökseltään se on kuin malamuutti, lapinkoira näkyy Mikissä lähinnä sen pienenä fyysisenä kokona. Miki oli 8 pennun pentueestaan pentu numero 1. Se oli ensimmäisenä emon nisällä, ensimmäisenä meitä tervehtimässä ja kuulemma söi häikäilemättä myös vanhempiensa ruuat.

Alaskanmalamuutti on jalostettu vetämään raskaita kuormia vaativissa olosuhteissa väsymättä. Malamuutit ovat yksi älykkäimmistä koiraroduista ja ne ovat myös erittäin nokkelia. Erittäin hyvin kirjoitettu alaskanmalamuutin rotukuvaus löytyy malamuutti comin sivuilta.

Mikin hellittelynimenä käytetään usein “wulffia”. Sutta Mikissä ei ole sen enempää kuin muissakaan koirissa (tarkoitan, että Miki ei todellakaan ole mikään koirasusi; sudet kuuluvat vapaana luontoon), mutta Mikin ulkonäön perusteella sekä sen alkukantaisuuden perusteella se on wulffi. Lapset usein ulkona huomaavat Mikin muiden koirien joukosta. Vähintään kerran viikossa kuulemme niin lasten kuin aikuistenkin kutsuvan sitä sudeksi. Kuvia Mikistä voit käydä katsomassa täällä.

Kuvailen Mikiä usein näillä sanoilla: elämänhaluinen, sydämellinen, todella ihmisrakas, erittäin älykäs ja aina innokas tekemään ja kokeilemaan uutta. Tuo voimakas elämänhalu ja innokkuus tuovat mukanaan sen kääntöpuolen, että virtaa vaan riittää ja riittää ja riittää. Mutta toisaalta se on juuri se, mikä tekee koirasta “hyvän”.

Mikiä voi kutsua myös reaktiiviseksi koiraksi, koska sen ämpäri niin sanotusti täyttyy tavallista nopeammin kun näemme muita koiria lenkin aikana. Usein energisillä “ongelmakoirilla” saattaa olla mitä parhain motivaatio omistajan ohjaamaan työskentelyyn ja koiran halukkuus pitäisi vaan pystyä näkemään niiden ongelmien takaa. Miki ei koskaan kieltäydy mistään aktiviteeteista tai harjoituksista kunhan tarjolla on ruokapalkkaa. Onneksi Mikillä on pohjaton vatsa ja loputon ruokahalu :D

“All brawn and absolutely no brain”

Parhaiten koiran energian saa purettua sillä, mihin käyttötarkoitukseen se on alun perin jalostettu. Olimme ajatelleet Mikistä vetokoiraa, lähinnä vetämään pulkkaa tai potkukelkkaa jäällä tai sitten ihan vaan polkupyörää. Vetämistä jonkun verran Mikin kanssa aloiteltiinkin, mutta pian huomattiin että Mikiä tuntui kiinnostavan melkein kaikki muu enemmän. Toki ollaan käyty talvella järvenjäälle tehdyllä luistinradalla, missä Miki on saanut vetää meitä. Miki on vetänyt polkupyörää niin suurella voimalla, että heti ensimmäisellä kerralla springeri ja sen kiinnityslevyt polkupyörässä menivät mutkalle, oikeasti. Vetäminen kiinnostaa Mikiä noin minuutin kerrallaan, ja siinä se “vetoharrastus” meillä sitten onkin.

Asumme kerrostalossa Mikin kanssa, jota moni pitää sulana hulluutena. Useimmat tutut ja koiratuttavat aina kysyvät, että uskallammeko pitää Mikiä vapaana vai pidämmekö sitä häkissä, kun Miki jää yksin kotiin. Ja ihmettelevät/arvuuttelevat mitä kaikkea Miki tuhoaa meidän poissa ollessamme tai silloin, kun se oli vielä pentu. Vastausta ei kukaan usko: ei mitään. Ei nyt, eikä edes pentuaikana. Häkki myytiin Mikin ollessa noin vuoden ikäinen, sitäkin käytettiin lähinnä sisäsiisteys kasvatukseen.

Helppo koira Miki ei todellakaan ole. Kerran eräs marjojenpoimintareissu metsässä kesti neljä tuntia. Kotiin tultuamme Miki lysähti suoraan eteisen matolle nukkumaan ja ehdin jo ajatella, että kerrankin tehtiin sellainen lenkki josta kaveri väsähti. No, kymmenen minuutin makoilun jälkeen Miki tuli ihmettelemään että nyt on nukkumiset nukuttu, mitäs sitten tehtäisiin :D

Kun Miki tuli meille pentuna, uskoin laumanjohtajuuteen kuten Cesar Millan opettaa. Mutta tutkittuani asioita ja kokeiltuani positiivisia koulutusmenetelmiä sekä naksutinkoulutusta, paluuta vanhaan ei enää ole. Mikäli olet kiinnostunut naksutinkoulutuksesta, niin suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan: Naksutinkoulutusta koirallesi kirjoittajina Morten Egtvedt ja Cecilie Koste.

Mikäli pidät pohjoisista koiraroduista, etkä vielä ole nähnyt elokuvaa Eight Below (suom. Seikkailu Etelänavalla), niin suosittelen vuokraamaan ja katsomaan sen. Elokuva pohjautuu tositapahtumaan, jossa vetokoirat jäävät etelänavalle oman onnensa nojaan selviytymään talven yli. Elokuva itsessään on ehkä vähän nuoremmille suunnattu, mutta voi että ne vetokoirat ovat lumoavia. Sitaatti elokuvasta, kuvaten alaskanmalamuuttia: “All brawn and absolutely no brain” (vapaa suomennos: täyttä voimaa eikä ollenkaan aivoja). Vaikka malamuutit ovatkin oikeasti todella älykkäitä, niin hauskalla tavalla tuo kuitenkin kuvaa malamuuttia, koska ainakin Miki välillä “unohtaa” voimansa. Esimerkiksi silloin kun se veti polkupyörän springerin mutkalle.

Sitten vähän myös kirjoittajasta

Eläimet ovat aina olleet intohimoni. Tällä hetkellä vapaa-aikani kuluu Mikin kanssa touhuamiseen. Pidän myös valokuvauksesta erittäin paljon ja kamera onkin melkein aina matkassa. Opiskelen myös omatoimisesti koirien kehonkieltä sekä ihmisen kehonkielen ja eleiden vaikutusta koiraan.

Olen erityisherkkä ja olen huomannut sen olevan aivan valtava etu reaktiivisen koiran kanssa elämisessä. Minulla on erittäin vahva intuitio, joka tarkoittaa sitä että usein tiedän miten joku asia on tai miten se kannattaa tehdä, vaikka kukaan ei ole sitä minulle opettanut. Olen mm. usein koulutus- tai ohitustilanteissa käyttäytynyt Mikin kanssa jollain tietyllä tavalla ja sitten tulen myöhemmin lukeneeksi vaikkapa jonkun ammattikouluttajan kirjoituksen tai jonkin yliopiston tutkimuksen asiasta, jonka mukaan juuri se minun käyttämäni tapa on ollut se kaikista paras tai tehokkain. Huomaan myös ympäristössä sekä Mikissä tapahtuvat pienimmätkin muutokset, josta on valtavasti apua Mikin kouluttamisessa.

Uskon, (tiedän) että erityisherkkyyttä esiintyy myös eläimillä, vaikka tätä kuvausta on käytetty tietääkseni vain ihmisistä. Näen Mikin erittäin herkkänä olentona, jonka vuoksi Miki reagoi asioihin hyvin voimakkaasti. Oman kokemukseni perusteella reaktiivisen koiran (huonon) käytöksen syyt löytyvät – samoin kuin minulla itselläni – liian kuormittavasta ympäristöstä. Todellisuudessa koiralla on vaan erittäin kova tarve päästä pois tilanteesta - keinolla millä hyvänsä.

Esimerkiksi itse voin hyvin keskustella yhden ihmisen kanssa väsymättä kovinkaan paljoa, mutta kaksi ihmistä on jo liikaa – väsyn näissä tilanteissa aivan hetkessä ja tulen huonolle tuulelle kuormituksen vuoksi, jolloin kuka tahansa seuraava saattaa saada ”vihani” niskoilleen. Miki käyttäytyy aivan samalla tavalla. Muutama ensimmäinen lenkillä vastaan tuleva koira ei aiheuta sen kummempia reaktioita, ellei vastaantuleva koira ole jostain syystä kiihtynyt. Kun Mikin mitta tulee täyteen, eli lenkillä on tullut vastaan tarpeeksi monta koiraa tai tuo yksi kiihtynyt, niin tämän jälkeen yhdenkään koiran ohitus ei enää onnistu kunnialla. Siinä vaiheessa ei ole enää väliä onko vastaantuleva koira rauhallinen tai ystävällinen vaan jokainen vastaantuleva koira saa Mikin ”vihat” niskoilleen. (Näin käy onneksi enää hyvin harvoin.)

Nykyään kun huomaan Mikin mitan olevan täyttymässä, otan taskusta keltaisen huivin, jonka kiinnitän Mikin hihnaan tiedoksi vastaantuleville koiranulkoiluttajille. (Keltaista huivia käyttävä koira voi myös olla koulutustilanteessa, sairas, toipilas, arka, pelokas, aggressiivinen tai esimerkiksi vaan vanha, jota muut koirat eivät enää kiinnosta, joten annathan keltaista huivia tai liiviä kantavalle koiralle tarpeeksi tilaa ohittaa.) Olen myös kehittänyt useita positiivisia tapoja poistua paikalta vähin äänin, jotta Mikin mitta ei pääse täyttymään. Mitan täyttyessä stressihormoneja, adrenaliinia ja kortisolia, erittyy koiran verenkiertoon ja stressihormonien poistuminen koiran elimistöstä voi kestää parikin viikkoa. Tämä onkin mielestäni se tärkein asia koulutuksen etenemisen kannalta, ettei päästä tuota mittaa täyttymään.

Usein ajatellaan, että väsynyt koira on onnellinen koira, joka osittain pitää kyllä paikkaansa. Kävimme ennen Mikin kanssa normaalien kävelylenkkien lisäksi juoksemassa viikottain, mutta pian huomasimme sen nostavan Mikin adrenaliinit huippuun ja Miki kävi kierroksilla lähes koko ajan. Kun vaihdoimme viikottaiset juoksulenkit päivittäiseen aktivointiin, niin Miki rauhoittui huomattavasti.

Sain idean tähän sivustoon siitä, kun en netistä löytänyt aktivointivinkkejä koottuna oikeastaan mistään. Monilla sivustoilla on lueteltu muutamia aktivointikeinoja tai temppuja mitä koiralle voi opettaa ja lopussa lukee melkeinpä ironisesti: “vain mielikuvitus on rajana”. Todellakin.

Toivottavasti viihdyt Minimuutin matkassa ja tämä sivusto antaa sinulle vinkkejä aktivoida omaa vilkasta koiraasi ja helpottaa sinun sekä koirasi arkea.

Mikäli pidät suomalaisista luontokuvista, niin kannattaa käydä katsomassa myös Luontokuvat -osio.

Minimuutin matkassa mennään ja lujaa mennäänkin!