Minimuutin matkassa
On the journey with minimute

Tervetuloa Minimuutin matkaan!

The site is also available in English.

Sivusto sisältää vinkkejä vilkkaiden koirien energian kuluttamiseksi. Kaikki sivustolta löytyvät ideat on testattu eläinkokein ;) ja testaajana on toiminut oma vilkas koirani Miki. Sivuston blogi osiosta löytyy myös koirien kouluttamiseen liittyviä artikkeleita.

Aktivointi –kategoriasta löytyy paljon haistelu- ja älytehtäviä sekä erilaisia itsetehtyjä pelejä kuvallisine ohjeineen.

Aktivointilelut –kategoriasta löydät vinkkejä eri aktivointilelujen käyttöön.

Temput –kategoriassa on listattuna Mikin osaamat sekä opetteluvaiheessa olevat temput, jotta sinä saisit ideoita omalle koirallesi opetettavista tempuista.

Blogista löytyy koirien kouluttamiseen liittyviä kirjoituksia sekä muita ajankohtaisia asioita, jotka haluan jakaa kanssanne.

Info –linkin takaa löydät listan viimeksi lisätyistä posteista, yhteistyökumppaneiden linkit sekä yhteystiedot.

Info -sivulta löydät myös lahjoitusvaihtoehdot mikäli koet sivustoni hyödylliseksi ja haluat tukea toimintaani. Voit tehdä lahjoituksen Paypalin kautta, Bitcoineina tai käyttää Info -sivulta löytyvää linkkiä kun seuraavan kerran asioit Zooplus.fi -verkkokaupassa.

Sivustolla on myös Valokuvaus -osio, jossa voit katsella luontokuvia, Mikin kuvia sekä muita kuvia.

Mikistä ja vähän myös kirjoittajasta

Miki (inuiittikieltä, tarkoittaa pientä) on elokuussa 2012 syntynyt alaskanmalamuutin ja suomenlapinkoiran sekoitus; minimuutti. Luonteeltaan ja käytökseltään se on kuin malamuutti, lapinkoira näkyy Mikissä lähinnä sen pienenä fyysisenä kokona. Miki oli 8 pennun pentueestaan kaikkein rohkein ja häikäilemättömin. Pentujen synnyttyä se oli ensimmäisenä emon nisällä. Se oli myös ensimmäisenä tervehtimässä meitä, kun menimme ensi kertaa tapaamaan pentuja ja se kuulemma söi häikäilemättä myös sisarustensa sekä vanhempiensa ruuat.

Alaskanmalamuutti on jalostettu vetämään raskaita kuormia vaativissa olosuhteissa väsymättä. Malamuutit ovat yksi älykkäimmistä koiraroduista ja ne ovat myös erittäin nokkelia. Erittäin hyvin kirjoitettu alaskanmalamuutin rotukuvaus löytyy malamuutti comin sivuilta.

Mikin hellittelynimenä käytetään usein “wulffia”. Sutta Mikissä ei ole sen enempää kuin muissakaan koirissa (tarkoitan, että Miki ei todellakaan ole mikään koirasusi; sudet kuuluvat vapaana luontoon), mutta Mikin ulkonäön perusteella sekä sen alkukantaisuuden perusteella se on wulffi.

Myös lapset usein ulkona huomaavat Mikin muiden koirien joukosta. Vähintään kerran viikossa kuulemme niin lasten kuin aikuistenkin kutsuvan sitä sudeksi. Kuvia Mikistä voit käydä katsomassa täällä.

Kuvailen Mikiä usein näillä sanoilla: elämänhaluinen, sydämellinen, todella ihmisrakas, erittäin älykäs ja aina innokas tekemään ja kokeilemaan uutta. Tuo voimakas elämänhalu ja innokkuus tuovat mukanaan sen kääntöpuolen, että virtaa vaan riittää ja riittää ja riittää. Mutta toisaalta se on juuri se, mikä tekee koirasta hyvän.

Mikiä voi kutsua myös reaktiiviseksi koiraksi, koska se reagoi hyvin herkästi ympärillään tapahtuviin asioihin. Usein energisillä “ongelma”koirilla saattaa olla mitä parhain motivaatio omistajan ohjaamaan työskentelyyn ja koiran halukkuus pitäisi vaan pystyä näkemään niiden ongelmien takaa. Miki ei koskaan kieltäydy mistään aktiviteeteista tai harjoituksista kunhan tarjolla on ruokapalkkaa. Onneksi Mikillä on pohjaton vatsa ja loputon ruokahalu.

Parhaiten koiran energian saa purettua sillä, mihin käyttötarkoitukseen se on alun perin jalostettu.

Alaskanmalamuutti on jalostettu vetämään raskaita kuormia vaativissa olosuhteissa väsymättä. Olimme suunnitelleet Mikistä vetokoiraa, vetämään joko pulkkaa tai polkupyörää. Vetämistä jonkun verran Mikin kanssa aloiteltiinkin, mutta pian huomasimme, että Mikiä tuntui kiinnostavan melkein kaikki muu enemmän.

Olemme talvella käyneet järvenjäälle tehdyllä luistinradalla, missä Miki on saanut vetää meitä. Miki on myös vetänyt polkupyörää niin suurella voimalla, että heti ensimmäisellä kerralla metallinen springeri ja sen metalliset kiinnityslevyt polkupyörässä menivät mutkalle. Vetäminen kiinnostaa Mikiä noin minuutin kerrallaan, ja siinä se vetoharrastus meillä sitten onkin.

Asuimme ennen kerrostalossa Mikin kanssa, jota moni piti sulana hulluutena. Ystävämme sekä koiratuttavat aina kyselivat, että uskalsimmeko pitää Mikiä vapaana asunnossa vai pidimmekö sitä häkissä, kun Miki jäi yksin kotiin. He myös ihmettelivät ja arvuuttelivat mitä kaikkea Miki tuhosi meidän poissa ollessamme tai silloin, kun se oli vielä pentu. Vastausta ei kukaan tunnu uskovan: ei mitään. Miki ei ole koskaan tuhonnut mitään, edes pentuaikana.

Olemme aina pitäneet Mikin kiireisenä pitkien kävelyiden sekä aktivoinnin avulla. Nämä ovat avainelementtejä siinä, että Miki on pysynyt rauhallisena, eikä ole koskaan tuhonnut mitään, huolimatta siitä miten energinen koira Miki on.

Helppo koira Miki ei todellakaan ole. Kerran eräs marjojenpoimintareissu metsässä kesti neljä tuntia. Kotiin tultuamme Miki lysähti suoraan eteisen matolle nukkumaan ja ehdin jo ajatella, että kerrankin tehtiin sellainen lenkki josta kaveri väsähti. No, kymmenen minuutin makoilun jälkeen Miki tuli luokseni ilmoittamaan, että nyt on nukkumiset nukuttu, mitäs sitten tehtäisiin.

Kun Miki tuli meille pentuna, uskoin laumanjohtajuuteen kuten Cesar Millan opettaa. Mutta tutkittuani asioita ja kokeiltuani positiivisia koulutusmenetelmiä sekä naksutinkoulutusta, paluuta vanhaan ei enää ole. Mikäli olet kiinnostunut naksutinkoulutuksesta, niin suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan: Naksutinkoulutusta koirallesi, kirjoittajina Morten Egtvedt ja Cecilie Koste.

Sitten vähän myös kirjoittajasta

Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni, lajista riippumatta. Tällä hetkellä vapaa-aikani kuluu paljolti Mikin kanssa touhuamiseen. Pidän myös valokuvauksesta erittäin paljon ja kamera onkin melkein aina matkassa. Opiskelen vapaa-ajalla myös koirien kehonkieltä sekä ihmisen kehonkielen ja eleiden vaikutusta koiraan.

Olen erityisherkkä ihminen. Se tarkoittaa eimerkiksi sitä, että huomaan KAIKEN mitä ympärilläni tapahtuu, eli myös sellaisia asioita, joita “normaalit” ihmiset eivät “näe” tai huomaa. Tunnen myös läheisyydessäni olevien ihmisten, eläinten ja kasvien tunteet, eikä sillä ole merkitystä tunnenko heidät entuudestaan vai tapaanko heidät ensimmäistä kertaa. En väitä, että kasveilla on oikeasti tunteet, mutta tunnen silti, miten ne voivat. Erityisherkkyys on ollut ihan valtava etu, voisin melkein sanoa supervoima, kouluttaessani reaktiivista koiraa.

Minulla on myös erittäin vahva intuitio, joka tarkoittaa sitä, että usein tiedän miten joku asia on tai miten se kannattaa tehdä, vaikka kukaan ei ole sitä minulle opettanut. Olen mm. usein koulutus- tai ohitustilanteissa käyttäytynyt Mikin kanssa jollain tietyllä tavalla ja sitten tulen myöhemmin lukeneeksi vaikkapa jonkun ammattikouluttajan kirjoituksen tai jonkin yliopiston tutkimuksen aiheesta, jonka mukaan juuri se minun käyttämäni tapa on ollut se kaikista paras tai tehokkain.

Uskon, (tiedän) että erityisherkkyyttä esiintyy myös eläimillä. Näen Mikin erittäin herkkänä olentona, joka näkyy ulospäin niin, että Miki reagoi asioihin hyvin voimakkaasti. Oman kokemukseni perusteella reaktiivisen koiran (huonon) käytöksen syyt löytyvät – samoin kuin minulla itselläni – liian kuormittavasta ympäristöstä.

Nykyään kun huomaan Mikin mitan olevan täyttymässä, otan taskusta keltaisen huivin, jonka kiinnitän Mikin hihnaan tiedoksi vastaantuleville koiranulkoiluttajille. Voit lukea lisää keltaisen huivin käytöstä täältä.

Olen myös kehittänyt useita positiivisia tapoja poistua paikalta nopeasti, jotta Mikin mitta ei pääse täyttymään. Mitan täyttyessä stressihormoneja, adrenaliinia ja kortisolia, erittyy koiran verenkiertoon ja stressihormonien poistuminen koiran elimistöstä voi kestää parikin viikkoa. Yksi tärkeimmistä asioista koulutuksen etenemisen kannalta on, ettei päästä tuota mittaa täyttymään.

Usein ajatellaan, että väsynyt koira on onnellinen koira, joka osittain pitää kyllä paikkaansa. Kävimme ennen Mikin kanssa normaalien kävelylenkkien lisäksi juoksemassa viikottain, mutta pian huomasimme sen nostavan Mikin adrenaliinit huippuun ja Miki kävi kierroksilla lähes koko ajan.

Kun vaihdoimme viikottaiset juoksulenkit päivittäiseen aktivointiin, niin Miki rauhoittui huomattavasti. Toki edelleen käymme Mikin kanssa juoksemassa, mutta harvemmin ja vain sellaisessa ympäristössä, jossa ei ole paljoa häiriötekijöitä tai muita koiria.

Sain idean tähän sivustoon siitä, kun en netistä löytänyt aktivointivinkkejä koottuna oikeastaan mistään. Monilla sivustoilla on lueteltu vain muutamia aktivointikeinoja tai temppuja mitä koiralle voi opettaa ja lopussa lukee melkeinpä ironisesti: “vain mielikuvitus on rajana”.

Toivottavasti viihdyt Minimuutin matkassa ja tämä sivusto antaa sinulle vinkkejä reaktiivisen ja/tai energisen koirasi suhteen ja helpottaa sinun sekä koirasi arkea.

Minimuutin matkassa mennään ja lujaa mennäänkin!