Tämä esterata on siitä kiva tehtävä, että tähän ei tarvitse olla mitään kalliita agilityesteitä vaan kaikki kotoa löytyvät kevyet tai pehmeät esineet käyvät.
Esterata kannattaa kuitenkin tehdä käytävälle tai muuhun kapeaan kohtaan, jotta koira ei tule vaan kiertäneeksi esteitä ulkokautta.
Tehtävässä voi käyttää mm. tyhjiä pahvilaatikoita, tyynyjä, sohvan istuintyynyjä, rahia, ämpäreitä, vateja, viikattua peittoa, vaatteilla täytettyä urheilukassia, rantapalloa, pehmoleluja, pyykkikoria, säilytyskoreja, mattorullaa, yksittäisiä kirjoja lattialla (jonka yli pitää astua) jne.
Mitään painavia ja kulmikkaita esineitä ei kannata käyttää, ettei koira vahingossakaan satuta itseään. Myöskään tuoleja tai pikkupöytiä ei kannata käyttää, koska koira voi vahingossa juosta tuolin jalkaa päin ja satuttaa itsensä.
Itse käytin mm. eri kokoisia pahvilaatikoita, pahvisia putkiloita, palapelimaton paloja, säilytyskoria, tyynyjä ja Mikin leikkauskauluria.
Esterata kannattaa suunnitella niin, että koira oikeasti joutuu kokoajan pujottelemaan edestakaisin vasemmalta oikealle ja kävelemään joidenkin matalien esteiden yli. Kuitenkin tila josta koira kävelee, kannattaa jättää sen verran leveäksi että koira oikeasti mahtuu siinä kävelemään kaatamatta esteitä. Itse tein rataan myös kaksi umpikujaa hämyksi, joihin Miki ei kuitenkaan langennut.
Tätä voi leikkiä koiran kanssa kahdestaan niin, että laittaa koiran odottamaan toiseen päähän ja kutsuu sitten luokse. Me leikimme tätä niin, että olimme mieheni kanssa kummatkin eri päissä rataa (ja piilossa kulman takana) ja vuorotellen kutsuimme Mikiä luokse ja palkkasimme pienillä paloilla paistettua kanaa Mikin tullessa.
Mikin mielestä paistettu kana oli niin hyvää, ettei se olisi malttanut ollenkaan odottaa että sitä kutsutaan, vaan suhasi rataa päästä päähän. Äkkiä Miki kuitenkin tajusi, että jos ei ole kutsuttu luokse, niin palkkiotakaan ei heru.