Syitä tottelemattomuuteen voi olla useita. Tässä postauksessa kerron tavallisimpia syitä, sekä vinkkejä, miten tilannetta voi muuttaa.
Tottelevainen koira on ihanne, mutta tottelevaisuus on myös turvallisuutta. Esimerkiksi katua ylittäessä koira ei voi jäädä keskelle autotietä haistelemaan tielle heitettyjä roskia, vaan koiran on pyynnöstä poistuttava autotieltä, oli haju kuinka mielenkiintoinen tahansa.
Koirat eivät ilkeyttään tee mitään väärää tai kiellettyä, vaan (väärän) käytöksen takana on aina jokin syy.
Älä oleta, vaan opeta
Mikäli koiran halutaan osaavan jonkin tietty käytös, esimerkiksi seuraaminen kävellessä, niin haluttu käytös tulee opettaa sille.
Koiranpennuilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka talutushihnassa kuuluu kävellä, joten seuraamista on turha edellyttää, jos sitä ei ole opetettu. (Jos koira vetää hihnassa, niin talutushihnasta repiminen ei ole kouluttamista, vaan rankaisemista väärästä käytöksestä.)
Opettamisessa on tärkeää miettiä etukäteen, miltä valmis käytös näyttää ja pyrkiä sitten sitä kohti. Koiraa on myös tärkeää palkita oikeasta käytöksestä ja jättää väärä käytös huomioimatta (vaaratilanteita lukuunottamatta).
Emme myöskään voi olettaa, että koira aina ymmärtäisi asiayhteydestä mitä siltä halutaan.
Koirat ymmärtävät pyyntöjä eri tavalla kuin ihmiset
Vaikka koirat ovat älykkäitä ja ne osaavat yleistää jotain asioita, niin opetettaessa koiralle uusia asioita tulee kiinnittää huomiota siihen, että opetetaan tietty vihje tiettyyn käytökseen.
Me ihmiset taas olemme tarinankertojia ja kerromme toisillemme asioita hyvin moninaisesti ja yksityiskohtaisesti, kun selvennämme toiselle mitä hänen tulee tehdä.
Koirat ymmärtävät parhaiten yksittäisiä eleitä ja sanoja. Koiralle ei siis tule tarinoida lauseita, vaan pitäytyä yksittäisissä sanoissa tai eleissä.
Ihmisen energia ja luottamus
Huonoja päiviä sattuu meille kaikille, mutta tosiasia on, että koirat tottelevat parhaiten ihmisiä, jotka ovat neutraaleita ja hyvällä tuulella.
Jos koiran omistaja on pahalla tuulella, vihainen, sairas, stressaantunut tai hyvin väsynyt, niin koira voi päättää olla tottelematta, koska se voi katsoa, ettei omistaja ole kykenevä päätöksentekoon sillä hetkellä.
Omaan kehonkieleen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Koirat eivät lähtökohtaisesti pidä siitä, että ihminen on liian lähellä tai kurkottaa koiran yli. Ethän itsekään varmaan pitäisi siitä, että täysin ventovieras ihminen tulisi yhtäkkiä halaamaan sinua ilman syytä, eikä päästäisi irti?
Koirat lukevat ihmisiä niin hyvin, että ne kyllä tietävät luotatko itseesi ja koiraasi. Koiraa ei pysty tässä asiassa huijaamaan. Vaikka ihminen voi uskotella itselleen, että hän luottaa koiraansa, mutta jos todellisuudessa pelkää koiran epäonnistuvan, niin koira todennäköisesti epäonnistuu.
Tilanteiden harjoittelu rauhallisessa ympäristössä kasvattaa luottamusta koiran ja omistajan välillä. Kun tilanteita on etukäteen harjoiteltu, niin omistajan on helpompi luottaa koiraan tositilanteessa, koska he ovat selvinneet harjoituksistakin kunnialla.
Kiinnitä huomiota siihen, mitä sanot
Kun koiralle on opetettu jokin vihje, niin on tärkeää antaa vihje koiralle samalla tavalla, kuin se on sille opetettu.
Oletetaan, että koiralle on onnistuneesti opetettu seuraavat käytökset ja vihjeinä on samat sanat:
mennään, odota, seis, tänne, hiljaa, istu, maahan
Kuitenkin ulkona lenkillä, koiran omistaja sanoo koiralle vihjeinä:
nyt mennään, nyt odotat nätisti, nyt seis, nyt hiljaa, nyt istut, nyt menet maahan
Jos jokainen vihje alkaakin sanalla nyt, niin koira on ihan varmasti sekaisin mitä siltä halutaan. Tai se on voinut vahingossa oppia, että “nyt” tarkoittaa “nyt mennään” ja kun omistaja sanoo koiralle “nyt seis” niin koira kuulee vaan tuon ensimmäisen “nyt” ja olettaa sen tarkoittavan, että (nyt) mennään, vaikka omistaja haluaa koiran pysähtyvän.
Koira ei tässä tahattomasti tottele, vaan se on oppinut vihjeen tarkoittavan eri asiaa, kuin mitä omistaja tarkoittaa.
Emme voi myöskään olettaa koiran ymmärtävän, jos opetettuun vihjeeseen liitetään kieltosana, esimerkiksi “et istu”. Koiralle tulee opettaa esimerkiksi vihje: “seiso” sellaisia tilanteita varten, jossa sen halutaan seisovan.
Koirat eivät myöskään ymmärrä synonyymejä, kuten me ihmiset. Koiralta tulee pyytää oikeaa asiaa oikealla vihjeellä.
Kiinnitä huomiota siihen, miten sanot
Intonaatio, eli äänenpaino on myös tärkeää vihjeitä toistettaessa. Koirat voivat jopa oppia jonkin vihjeen vain intonaationa, eivätkä opi tuota itse sanaa intonaation taustalla.
Voit halutessasi testata tätä omaan koiraasi. Pyydä jotain toista henkilöä sanomaan opettamasi vihjesana koirallesi. Toinen henkilö todennäköisesti lausuu sanan erilailla, joten koira voi olla täysin ymmällään mitä siltä pyydetään, koska oikea intonaatio puuttuu. Vastaavasti, voit kokeilla sellaista, että käytät täysin samaa intonaatiota, kuin millä vihjesana on opetettu, mutta vaihdatkin itse sanan johonkin toiseen. Koira voi silti osata tehdä “pyytämäsi” asian, vaikka sana onkin väärä.
Ystävällinen äänensävy on myös tärkeä. Kumpaa itse tottelet paremmin, pomoa, joka huutaa sinulle kurkku suorana, vaikka pomo itse ei ollut antanut sinulle kunnollisia ohjeita jonkin asian hoitamiseksi. Vai pomoa, joka kiittää sinua, kun selviydyit taas kerran upeasti, vaikka hän ei ehtinytkään antaa sinulle kaikkia ohjeita.
Jos haluat koiran tottelevan, niin älä huuda sille. Kokemuksesta tiedän, että voi olla todella turhauttavaa, kun koira ei tee jotain haluamallasi tavalla. Huutaminen ei kuitenkaan auta, se vaan pahentaa asiaa.
Jos koirasi haukkuu ja huudat sille jotta se olisi hiljaa, niin pahimmillaan koira voi kuvitella teidän haukkuvan yhdessä ja se lisää vaan panoksia.
Vaikka tilanne olisi miten turhauttava, niin ihmisen on tärkeää pysyä niin rauhallisena, kuin mahdollista.
Ihmisen tahattomat eleet
Sanallinen vihje ja ihmisen elekieli voivat myös olla ristiriidassa.
Koiralle on voitu opettaa jonkin vihje, vaikkapa luoksetulo niin, että omistajalla on ollut vasen käsi taskussa koulutuksen aikana. Koirat ovat mestareita lukemaan ihmisten eleitä, joten koira on voinut oppia, että luoksetulon vihje on: vasen käsi taskussa.
Omistaja voi luulla opettaneensa luoksetulon sanallisella vihjeellä: tänne, kun koira taas on oppinut, että vasen käsi taskussa on pyyntö tulla luokse.
Kun omistaja kutsuu koiraa sanalla: tänne, ei koira tulekaan luokse, koska koiran mielestä omistaja ei ole pyytänyt häntä tulemaan luokse - eihän vasen käsi ole taskussa.
Tahattomat hajusignaalit
Koirilla on moninkertainen hajuaisti ihmiseen verrattuna. Tähän aiheeseen voi olla vaikeaa tarttua, koska koirat elävät nenänsä kautta, kun taas me ihmiset elämme silmiemme kautta. Me ihmiset emme valitettavasti kykene haistamaan asioita, joita koirat haistavat.
Jos ilmassa on leijunut jokin erikoinen haju opetustilanteessa, niin koira on voinut oppia, että tämä haju liittyy pyyntöön tehdä jotain. Sitten kun omistaja pyytää käytöstä “opettamallaan” sanallisella vihjeellä, mutta haju puuttuu, niin koira ei välttämättä osaa toimia oikein.
Tähän asiaan on vaikeaa puuttua, joten asia kannattaa vain tiedostaa ja hyväksyä.
Mitä haluat koiran tekevän?
Koirat ovat nopeita. En nyt tarkoita mitään juoksukilpailua, vaan sitä, että ne siirtyvät tekemisestä toiseen nopeammin, kuin ihminen ehtii huomaamaan. Näin ollen pitää olla tarkkana minkä vihjeen antaa koiralle missäkin tilanteessa. Lisäksi pitää olla tarkkana, missä kohtaa koira palkitaan (oikea käytös merkitään) esim. kehulla.
Jos koiraa pyytää istumaan, niin sitä on myöhäistä palkita siinä kohdassa, kun sen peppu on pyyhkäissyt maata ja se on noussut takaisin seisomaan silmän räpäyksessä.
Jos koiraa palkitsee istumisesta tässä kohdassa, niin koiralle on juuri opetettu, että vihje: istu tarkoittaa että peppua vilautetaan maassa ja sen jälkeen noustaan ylös/saa tehdä mitä huvittaa.
Jos koiraa pyydetään istumaan, niin lähtökohtaisesti koiran tulee istua siihen saakka, kunnes se saa luvan lopettaa istumisen tai sitä pyydetään tekemään jotain muuta.
Palkitseminen
Koiran palkitsemisessa on kiinnitettävä huomiota kahteen seikkaan: palkitsemisen oikea-aikaisuuteen sekä palkkion laatuun.
Opetettaessa uusia asioita koiraa tulee palkita joka kerran, kun se tekee oikein, mutta myöhemmin palkkioita harvennetaan. Koiraa voi (ja tulee) myöhemminkin kehua aina, kun se tekee oikein, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että omistaja kaivaa palkkion taskustaan kehun lisäksi joka ikinen kerta.
Ihminen ei voi määritellä mistä koira palkkautuu, vaan mikäli haluat palkita koiraa, on koiralle tarjottava palkkioksi sitä, mitä se haluaa. Eri koirat palkkaantuvat eri asioista, joten jokaisen koiranomistajan on selvitettävä itse, mistä asioista koira pitää eniten. Yksi rakastaa palloa, toinen rapsutuksia ja huomiota, kolmas ruokaa ja herkkupaloja ja neljäs jotain ihan muuta.
Esimerkiksi Miki ei pidä leluja missään arvossa, mutta rakastaa kaikkea ruokaa, joten Mikiä palkataan ruualla. Jos tarjoaisin Mikille aina palkkioksi lelua tai leikkimistä, niin se ei viitsisi ikuisuutta totella, koska lelu ei ole sille palkkio.
Ethän itsekään viihtyisi kauaa työpaikassa, jossa postimerkkikeräilyyn hullaantunut pomo maksaisi palkkasi postimerkkeinä?
Toinen tärkeä asia on palkitsemisen oikea-aikaisuus. Voidaan sanoa, että oikea käytös tulee merkata noin sekunnin kuluessa siitä, kun käytös on tapahtunut. Myöhemmin tapahtuvasta merkkaamisesta ei ole hyötyä, koska koira ei enää yhdistä sitä tekemäänsä toimintoon.
Koska lelun tai herkkupalan ottaminen taskusta kestää useita sekunteja, ei koiraa voi palkata suoraan tuolla palkkiolla, koska se ei enää yhdistä palkkiota monta sekuntia sitten tapahtuneeseen toimintaan. Sen vuoksi oikea toiminta tulee ensin merkata kehulla tai naksuttimella heti ja sen jälkeen palkkion voi kaivaa taskusta ajan kanssa. (Tässä on siis oletettu, että naksuttimen käyttö on ennestään opetettu koiralle.)
Palkitseminen väärästä käytöksestä
Mitä enemmän koiraa palkataan väärästä, ei toivotusta käytöksestä, sitä todennäköisemmin se käyttäytyy väärin myös jatkossa. Esimerkkinä koiranpentu, joka hyppii ihmisiä vasten ja saa siitä palkkioksi huomiota ja rapsutuksia. Pentu huomaa hyvin äkkiä, että hyppimällä ihmisiä vasten saa paljon huomiota, joten se varmasti tekee sitä myös jatkossa.
Ainoa keino opetella tästä pois, on pyytää tuttuja ihmisiä tapaamaan pentua ja etukäteen pyytää heitä jättämään pentu huomiotta sen hyppiessä ja vastaavasti huomioivan sen silloin, kun kaikki tassut pysyvät maassa.
Pennun ilakointi ja hyppiminen on monesta ihmisestä söpöä ja ihanaa. Mutta on muistettava, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Jos koiran annetaan pentuna hyppiä ihmisiä vasten, niin se tekee sitä myös kasvettuaan aikuiseksi. Siitä voi aiheutua todellisia vaaratilanteita silloin, kun aikuinen koira tapaa pieniä lapsia tai vanhuksia.
Palkitsemisessa on myös erittäin tärkeää palkita vain oikeaa käytöstä, eikä käytöstä joka on vähän sinne päin. Jos koiraa pyytää istumaan, niin palkkio annetaan istumisesta, eikä siitä, että koira vilauttaa peppua maassa sekunnin murto-osan ja nousee takaisin ylös.
Rankaiseminen
Kuvittele tilanne, että pomosi pyytää sinua tekemään jonkin asian. Et ole varma miten asia tehdään, eikä kukaan ehdi auttaa sinua juuri nyt. Teet pyydetyn asian parhaan tietämyksesi mukaan heti, koska asialla on kiire. Seuraavana päivänä saat pomolta kuitenkin huudot, koska olet tehnyt asian väärin ja hän uhkaa sinua potkuilla, jos et paranna tapojasi. Minkälainen tunne sinulle tulee tästä? Ei varmaan kovin mukava, koska yritit kuitenkin parhaasi.
Koirat kokevat rankaisemisen samalla lailla negatiivisesti, kuin me ihmisetkin. Jos koiraa rankaistaan väärästä käytöksestä, niin koira muuttuu pikkuhiljaa passiiviseksi, eikä se enää pian uskalla edes yrittää mitään rangaistuksen pelossa.
Tällainen koira on hyvin passiivinen ja “tottelematon”. Jos koiraa on toistuvasti rankaistu, niin koira saattaa kokea, että rangaistus tulee joka tapauksessa, miksi edes yrittää?
Pelko
Yritä nähdä asioita myös koiran silmin. Koira voi jättää tottelematta, jos siltä pyydetään asiaa, joka pelottaa sitä.
Esimerkkinä koira, joka tekee mielellään temppuja kotona olohuoneen matolla, mutta jäätyy täysin, kun sitä pyydetään näyttämään samat temput sen ollessa kylässä. Syynä voi olla pelko jotain ihmistä tai heidän koiraansa kohtaan, jonka reviirillä koira nyt on. Koira voi myös pelätä vaikkapa liukasta ja kiiltävää lattiaa, jos se on kotona tottunut mattoihin.
Tai jos koira raivoaa kävelyillä vastaantulijoille, eikä ole pyynnöstä huolimatta hiljaa, niin se ei välttämättä ole tottelematta, vaan kokee olevansa pakotettu toimimaan tilanteessa niin kuin se toimii. Koira voi katsoa, ettei omistaja kykene tilanteessa oikeaan ratkaisuun ja tekee mielestään oikein ottaen ohjat omiin käsiinsä. Se voi myös kokea suojelevansa omistajaansa. Jos tämä kuulostaa tutulta, niin kannattaa lukea blogipostaukset: Onko reaktiiviset koirat vain erityisherkkiä sekä Ohittaminen.
Moni koiranomistaja sen kummemmin ajattelematta pyytää koiraansa istumaan ja odottamaan, jos koiraa lähestyy jokin asia, mikä pelottaa sitä, esimerkiksi toinen koira tai skeittaava teini. Koira ei näissä tilanteissa useinkaan tottele, vaan tekee jotain ihan muuta.
Kärjistetty esimerkki ihmisten maailmasta voisi olla sellainen, että kuljette pimeällä kujalla puolisosi kanssa. Huomaatte teitä kohti puukko kädessä juoksevan henkilön, joka uhkailee teitä. Jos puolisosi pyytäisi sinua tässä kohtaa istumaan siinä toivossa, että uhkaaja poistuisi paikalta, niin tottelisitko häntä? Veikkaan ennemmin, että haluaisit juosta pois pimeältä kujalta muiden ihmisten pariin.
Pyyntöjen noudattaminen
Koiran tottelevaisuuteen vaikuttaa myös paljon se, edellytetäänkö koiralta pyydettyä käytöstä vai tekeekö se pyydetyn käytöksen vain, jos sillä ei ole parempaa tekemistä. Jos pyydät koiraa tekemään jotain ja se saa valita totteleeko se, niin koira oppii hyvin äkkiä, ettei sen tarvitse totella. Koiraa ei saa pakottaa tekemään asioita, vaan ennemminkin kyse on siitä, että koiran ajattelumalli muutetaan sellaiseksi, että se ajattelee tottelemisen olevan kivaa, koska niin se saa omistajaltaan haluamiaan asioita.
Esimerkki: koira on omistajansa kanssa kävelyllä ja koira pysähtyy haistelemaan mielenkiintoisia hajuja vaikka omistaja haluaisi kävellä eteenpäin. Koiralle sanotaan vihje mennään, mutta koira jatkaa siitä huolimatta hajujen tutkimista ja omistaja seisoo vieressä ja odottaa. Pyynnöt menevät täysin kuuroille korville, eikä koiralla ole mitään motivaatiota totella, koska se palkkaantuu mielenkiintoisista hajuista.
Mitä enemmän koiralle antaa periksi, sitä vähemmän se tottelee. Jos koiran omistaja ei koskaan velvoita koiralta pyytämäänsä käytöstä, niin miksi hän vaivautuisi edes pyytämään mitään? Katsoakseen onko koiralla sillä hetkellä parempaa tekemistä vai ei?
Kun esimerkin koira vihdoin lähtee liikkeelle, ei sitä enää tule kehua tai palkita, koska tällöin koira palkittaisiin myös tuosta tottelemattomuudesta, eli siitä että koira antoi odottaa itseään.
Tällaisesta käytöksestä voi opetella pois niin, että pyytää koiralta jotain silloin, kun tietää sen olevan kuulolla (sillä ei ole parempaakaan tekemistä) ja palkitsee koiran, kun se reagoi pyyntöön välittömästi. Koiraa kannattaa palkita myös silloin, kun se (satunnaisesti) noudattaa pyyntöä välittömästi. Koira oppii pikkuhiljaa, että omistajalta saa jotain kivaa, kun tottelee pyyntöjä ja vastaavasti tottelemattomuus (tai “tottelevaisuus” viiveellä) ei johda palkkioihin.
Kutsuminen ja luoksetulo
Esimerkki: olette koirasi kanssa ulkona ja koira on vapaana, vaikkapa koirapuistossa. Kutsut koiraasi, mutta se haluaa ennemmin leikkiä toisten koirien kanssa eikä ole kuulevinaan, kun kutsut sitä.
Tässä kohtaa kannattaa miettiä:
- onko luoksetulo opetettu koiralle, vai oletatko vain, että koirasi tietää mitä pitää tehdä?
- esititkö kutsun niin, kuin olet sen koiralle opettanut: oikea vihje (sana), äänenpaino sekä kehonkieli?
- onko kutsu opetettu niin, että sen kuullessa kannattaa tulla heti, eikä vasta sitten kun koiraa huvittaa?
- olettaako koirasi saavansa palkkion tullessaan luoksesi?
- pelkääkö koirasi, että sitä saatetaan rankaista jostain?
- pelkääkö koirasi, että kiva leikkihetki loppuu ja se viedään kotiin kesken leikin?
Luoksetulo tulee opettaa koiralle niin, että koirasi olettaa luoksetulon johtavan palkkioon. Luoksetulon harjoitteluvaiheessa on tärkeää, että koiraa palkitaan sen haluamilla asioilla. Näin koira oppii ajattelemaan, että kutsuun kannattaa vastata heti, koska omistajalta saan aina kaikkea kivaa.
Koirapuistoesimerkissä palkkio voi olla vaikkapa “vapaa” vihje; luoksetulosta saa palkkioksi mennä jatkamaan leikkiä. Näin koira oppii, ettei hauska leikki lopu luoksetuloon: “kyllähän tässä ehtii käydä moikkaamassa omistajaa, kun se päästää minut kumminkin heti takaisin leikkimään”.
Tässä kuvassa näkyy, kun Miki unohti jarruttaa ajoissa ja juoksi minua päin, kun kutsuin sen luokse. Sillä oli niin kova kiire palkkion toivossa.
Koiraa ei koskaan saa kutsua luokse, jos aiot tehdä sille jotain mistä se ei pidä (esim. kynsien leikkuu), koska silloin opetat vain sen, ettei luokse kannata tulla kutsusta. Koirasi voi jopa alkaa pelkäämään luoksetuloa.
Keskity koiraasi, niin koirasi keskittyy sinuun.
Tämän olen todistanut käytännössä niin monesti. Ennen kuin tiesin tätä, keskityin lenkeillämme vastaantulevaan koiraan, enkä Mikiin ja Mikihän teki sitten samoin ja ohitustilanteet eivät menneet ihan putkeen. Nyt kun minä keskityn ohitustilanteissa Mikiin, niin Miki keskittyy minuun ja ohitamme vastaantulijat kunnialla.
Tähän keskittymiseen liittyy hauska tarina. Olimme Mikin kanssa perustottelevaisuus kurssilla Mikin ollessa teini-ikäinen. Sain kurssin ohjaajalta etukäteen ohjeita ja ohjeissa luki: keskity koiraasi. Näin päätin tehdä.
Kurssi koostui kuudesta harjoituskerrasta ja meidän lisäksi kurssilla oli 6-7 muuta koiraa omistajansa kanssa. Ensimmäiset 5 harjoituskertaa kuuntelin kyllä ohjaajan opastusta, mutta KESKITYIN Mikin kanssa tekemiseen. En huomioinut juuri mitään, mitä ympärillä tapahtui.
Kuudennella, eli viimeisellä harjoituskerralla meille annettiin tehtävä, joka tehtiin toisen kurssilaisen ja hänen koiransa kanssa. Tässä vaiheessa, kun koulutus oli lähes finaalissa, niin huomasin että kollega samasta työpaikasta oli ollut samalla kurssilla koko ajan! Olin ollut niin keskittynyt Mikiin, etten ollut huomannut tämän puolituttavan läsnäoloa ollenkaan. Vaikka itse sanonkin, niin se oli kyllä melkoista keskittymistä koiraan!
Lopuksi,
jos edelleen tuntuu, ettei mikään näistä kirjoittamistani asioista auta, niin kyse voi olla sairaudesta ja sen poissulkeminen vaatii käynnin eläinlääkärin luona.
Ja muistetaan kuitenkin, että koirat ovat koiria ja emmehän me ihmisetkään tottele toisiamme sokeasti, vaan käytämme myös omaa järkeämme.
21.5.2020